Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry.
 

 
Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry.
 

Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry.
Joensuu

infopk-numismaatikot.fi


Powered by Louhi
 

Ilmari Ojalan esitelmä Suomenhevonen sodassa

Keski-Karjalan Hevosystäväinseura oli saanut tietokirjailija opetusneuvos Ilmari Ojalan esitelmöimään  otsikon aiheesta 23 maaliskuuta sanomalehti Karjalaisen auditoriossa järjestämäänsä tilaisuuteen. Paikalle oli saapunut järjestäjän edustajan arvion mukaan noin 130 asiasta kiinnostunutta kuulijaa ja auditorio täyttyikin aivan täyteen jopa niin, että saliin jouduttiin kantamaan lisätuoleja kaikkien päästäkseen istumaan. Tilaisuuden aluksi esitelmöitsijä silmäillessään yleisömäärää totesi humoristisesti, että ’Joensuussa taitaakin olla hyvin tiedossa Karjalaisella tarjottavan mainiota kahvia!’
Liki puolentoista tunnin pituisessa esityksessään Ojala kertoi hyvin asiantuntevasti ja mielenkiintoisella tavalla suomenhevosen roolista vuoden 1939-45 sotien aikana ja erityisesti, kuinka suuri rooli hevosella yleensä oli sodan käynnissä. Autokanta ja erityisesti kuorma-autojen määrä vielä vuonna 1939 talvisodan alla oli ollut varsin vaatimaton. Esimerkiksi sodan alla Suomessa oli lähes 400 000 tuhatta hevosta mutta autoja vain reilut 50 000. Talvisodassa 1939-40 oli esimerkiksi tykkien siirtelyyn käytetty ainoastaan hevosia. Jatkosodan aikana oli jo jossain määrin saatu motorisoitua vetokalustoa tähän tehtävään. Ojalan mukaan myös suomenhevonen hevosrotuna oli osoittautunut ylivoimaisesti parhaimmaksi vertailtaessa sitä muihin lämminveri- ym. hevosrotuihin.
Puolustusvoimilla oli ollut sotien alla omia hevosia noin 4700 kappaletta ja sodan sytyttyä tarvittiin niitä lisää. Hevosia otettiin ns. pakko-ottoina siviilistä sotien aikana kaikkiaan 72 000. Hevosten sotaväen käyttöön oli perustettu hevosottopiirejä, jotka olivat toimineet yleisimmin kunnittain tai joissakin pienemmissä kunnissa sellainen oli ollut useamman kunnankin alueen yhteinen. Nämä olivat toimineet tiiviissä yhteistyössä suojeluskuntapiirien kanssa. Puolustusvoimien käyttöön oli otettu ainoastaan tammoja tai ruunia. Kuulijoita huvittikin tieto, miksi oriita ei ollut huolittu. Tähän Ojalan mukaan oli ollut yksinkertainen syy. Koska tammojen kiima on liki viikoittain toistuvaa, niin mahdollisesti lähellä olevat oriit olisivat hullaantuneet ja menettäneet toimintakykynsä itse työtehtäviin!
Sotien 1939-45 aikana sodissa oli hevosia myös menetetty runsaasti. Yksin talvisodan aikana oli menehtynyt 7200 hevosta ja Lapin sodan loppuun oli menehtyneitten luku noussut jo yli 22 000 hevoseen. Vertauksellisesti Ojala kertoi nykyisen Suomessa olevan koko hevoskannan vastaavan likimain samaa lukua.
Valtio oli maksanut korvausta käyttöönsä otetuista hevosista ja maksanut myös korvauksia menehtyneistä tai muutoin puolustusvoimien käyttöön lopullisesti jääneistä hevosista. Sotaväen käytössä olleista ja omistajilleen takaisin palautetuista hevosista lukuisat olivat sotien jälkeen käyneet alkuperäiseen työkäyttöönsä soveltumattomiksi. Ojala kertoikin, kuinka yksikin hevonen oli vauhkoontunut ja juossut isännältään karkuun metsän suojaan kun kuullut esimerkiksi lentokoneen ääntä taivaalta.
Ojala päätti esityksensä hauskaan jatkosodassa Suomessa toimineen saksalaisen upseerin sotamuistelmiinsa kirjoittamaan tarinaan. Siinä upseeri kertoo, kuinka heinäpaalikuorman kuljettamiseen tarvittiin suuri määrä saksalaisia sotilaita lukuisine hevosineen ja raskaine 4-pyörävankkureineen. Vastaavasti saman heinämäärän kuljetti pienellä suomenhevosella yksi suomalaissotilas käyttäen monin verroin kevyempää vetokalustoa. Ja toisekseen saksalaiskolonnan perille päästyä oli heidän hevosensa jo matkalla syöneet kaikki heinät!
 
Matti Virrantalo
-----------
Oheisessa kirjoittajan kokoelmasta kuvatusta korvaustodisteesta ilmenee, että valtio oli maksanut vuokrakorvausta 13.12.1939 – 8.4.1940 hevosen omistajalle joulukuun -39 päivien ajalta 20 markkaa päivältä ja vuoden 1940 puolelle korvaus olikin pudonnut vain 8 markkaan päivälle. Hevonen on sittemmin lunastettu kokonaan valtiolle ja siitä omistajalle on suoritettu 9000 markan korvaus. Vertailtaessa rahanarvolaskurilla summia nykypäivään vastaisi tuo 20 markkaa noin 5,5 euron summaa ja vastaavasti 8 markkaa 2,2 euroa ja edelleen 9000 markkaa noin 2500 euron määräistä summaa.